Pullotuspäivä x2

Parin viikon odottelun jälkeen koitti vihdoin pullotuksen aika. Olin hieman vahingossa ajoittanut panosessiot siten että pääsin pullottelemaan oluet saman viikonlopun aikana. Päätin kuitenkin että en noita samana päivänä ala pullottamaan, jossain se raja minullakin menee.

Pullotus #1 - IPA

Olin päättänyt että laitan IPAn pulloon perjantaina heti töiden jälkeen ja lopettelinkin työt jo siinä kolmen aikoja. Tarkoituksena oli saada pullotus valmiiksi hyvissa ajoin ja ilta olisi jotakuinkin vapaa. Nohevana olin pessyt pullot sekä tarvittavat välineet (Kakkosastia, lappo, pullotuspää ym.) jo edellisenä iltana, joten ennen pullotusta vehkeet täytyi enää desinfioida. Korkitin oli myös sen verran jännä kapistus niin testailin sitä myös torstaina ettei sen kanssa tulisi ylläreitä kun on ns. kovat piipussa.

Pullot kuivumassa pesun jälkeen.
Pullonkuivausteline oli muuten pirun hyvä ostos

Aloittelin pullotusprosessin tekemällä desinfiointiliuoksen ja desinfioimalla pullot. Vaikka desinfiointiaine häviää itsekseen eikä ole sinänsä myrkyllistä, niin ajattelin että onhan se nyt mukavampi jos ei pullo ole täynnä mömmöjä kun se olut sinne menee. Pullojen desinfioimiseen käytin MONSTER CLEANERIA!! joka teki kyllä desinfioimisesta todella helppoa. Painelin pulloa pari kertaa alas, valutin pahimmat nesteet pois ja asetin pullon telineeseen kuivumaan. Toistin tämän n. 60 kertaa ja desinfioiminen oli sillä hoidettu.

Siisteyden lisäksi pullotuksen toinen olennainen osa-alue on hiilihapotus. Käymisen yhteydessä ei hiilihappoja muodostu mutta jostain näitä olisi silti hyvä olueseen saada. Hiilihapot saadaan lisäämällä olueeseen tietty määrä sokeria (tässä tapauksessa 5-6g/litra), joka pullossa käydessään muodostaa sitten hiilihappoja. Mittailin siis tarvittavan määrän sokeria, huljuttelin tämän veteen ja kiehautin liuoksen jotta se saadaan desinfioitua. Kun liuos oli jäähtynyt n. 20 asteiseksi (tai ehkä 35, kuka muka jaksaa odotella), kaadoin sen tyhjän käymisastian pohjalle johon olut pian lapottaisiin. 

Valmistelut oli näin tehty joten oli aika alkaa hommiin. Asetin alkuperäisen käymisastian pöydälle ja toisen käymisastian sokeriliemineen lattialle. Lappoa viritellessä muistin jostain kuulleeni että pohjaan voisi sitoa humalasukan joka estäisi pahimpia hiivoja ja humalia kulkeutumasta mukaan. Olueni oli kuivahumaloitu, joten humalamuhjuja oli seassa melkoisesti. Humalasukat olivat tulleet postissa muutama päivä aikaisemmin ja mietinkin että pitäisikö sitä nopeasti desinfioida yksi ja ottaa käyttöön, mutta päätin sitten että antaa mennä vain näin. Tuleepahan katsottua että miten homma toimii näin, eikä se Reittausblogin Harrikaan mitään humalasukkia käytä eli eiköhän tämä suju ongelmitta. Asetin lapon paikalleen, pumppasin sen käyntiin ja jäin seuraamaan oluen siirtymistä astiasta toiseen.

Siinä sitä olutta menee. Wiiiii

Tässä vaiheessa on hyvä myös mitata oluen ominaispaino jotta saadaan selville miten käyminen on onnistunut ja mikä on lopullinen alkoholiprosentti. Pullotuksessa lisätty sokeri nostaa kyllä alkoholiprosenttia vielä jonkin verran mittauksen jälkeen, mutta tässä vaiheessa tuota ei tarvitse välittää.. Tavoiteominaispaino oli 1.014 jolloin oluen alkoholiprosentti olisi 6,7%. Hiiva oli kuitenkin jostain syystä syönyt sokereita hieman odotuksia enemmän jolloin lopullinen ominaispaino oli 1.011, mikä tarkoittaa 7,2%:sta olutta. Alkoholiprosentti lasketaan vertaamalla ominaispainoa ennen käymistä ja käymisen jälkeen. Näiden erotus jaetaan 7,5:llä ja kerrotaan 10:llä jolloin saadaan alkoholiprosentti selville. Tässä tapauksessa kaava oli siis (1,065-1,011)/7,5*10 = 0,072 = 7,2%.

Ominaispainon mittausta

Ominaispainon mittaukseen käytetty olut oli jo sen verran huljuteltua että en tohtinut sitä enää laittaa takaisin käymisastiaan vaikka vehkeet olikin desinfioitu, ja olihan tätä maistettava. Tässä vaiheessa hiilihappoja ei luonnollisestikaan ole, mutta jumankauta että on hyvää. Aromihumalointi oli selvästi onnistunut hyvin ja toivottuja makuja oli syntynyt. Rehellisesti sanottuna yllätyin miten hyvää olut jo tässä vaiheessa oli, joskin ilman hiilihappoja ja vielä hieman "raakana" makeus oli hallitseva elementti. Tässä vaiheessa odotukset olutta kohtaan nousivat ja toivoin yli kaiken että en sössi pullotusvaiheessa jotain ja onnistu tätä mainiota tuotosta saastuttamaan.

Pirun maukasta

Nyt oli oheisaktiviteetit hoidettu ja etukäteen onniteltu itseä erinomaisesta oluesta (kiitosta vaan Harrille reseptistä), joten oli aika alkaa varsinaiseen työhön. Asetin pullotuspään (muovinen tikku) kiinni käymisastian hanaan ja aloin täyttämään pulloja oluella. Pullotyspää oli kyllä tässä hommassa äärimmäisen kätevä kapistus. Tikun päässä on venttiili joka painaessa avautuu, ja näin olut pääsee virtaamaan. Kun olutta on riittävästi lasketaan pulloa hieman jotta venttiili pääsee sulkeutumaan, ja oluen valuminen lakkaa. Kätevää!

Kas näin täyttyy pullo,
ja pullo täyttyy näin

Olin suunnitellut korkittavani pulloja pikkuhiljaa, sillä ajatus n. 50 avonaisesta olutpullosta pöydällä kuumotti todella paljon. Pullotin kerralla aina 12 olutta, korkitin nämä, ja siirryin seuraavaan satsiin. 40:n pullon kohdalla huomasin että pullot eivät täyttyneet ihan samalla tahdilla kuin alussa ja aloin miettimään, että olisikohan sittenkin pitänyt viritellä se humalasukka ennen ensimmäistä lappoamista. Muutaman pullon kuluttua olut liikkui enää vaivoin, joten olin pakotettu miettimään että mitäs tälle nyt tekisi. Pienen pohdinnan jälkeen päätin ottaa pullotuspään irti ja katsoa jos saisin tehtyä asialle jotain.

Korkit ja pullot nätisti järjestyksessä
yhdistymistään odottaen

Tikku oli aivan tukossa humalan määrästä joten yritin parhaani mukaan huljutella sitä vedessä, ravistella ja kopsutella, mutta mitään ei tapahtunut. Päätin sitten purkaa tikun osiin ja puhdistaa humalat käsipelillä. "Miten vaikeaa tämän uudelleenkasaaminen muka voi olla" Noh. Ilmeisesti aivan helvetin vaikeaa, olihan siinä kuitenkin neljä eri osaa. Puhdistuksen jälkeen ihmettelin ja testailin varmaan 20 minuuttia mitenpäin nämä palikat tulisi olla että venttiili saadaan taas toimimaan. No eihän siitä sitten vähemmän yllättäen tullut yhtään mitään. Lopulta sain venttiilin paikoilleen siten että se vähän hidasti vauhtia, mutta ei pysäyttänyt nesteen tuloa kokonaan kuten sen piti. Epäilen että joku osa putosi avausvaiheessa viemäriin, mutta eipä tuolla enää ole väliä. Olutta oli jäljellä ehkä n. 12 pullon verran joten päätin että kyllä se nyt saatana tällä loppuun menee. Asetin "virittämäni" ja uudelleen desinfioimani pullotuspään hanaan kiinni ja olin valmis jatkamaan koitosta.

Pullotuspää asemissa

Paitsi että olut ei valu. Olin juuri testannut että pullotuspää "toimii" joten vika ei voi olla tässä. Aaaivan. Jos pullotuspää on mennyt humalasta tukkoon, niin ei olisi yllätys vaikka hanakin olisi tukossa. Ei saatanan saatana, mitäs nyt. Ei auttanut muu kuin turvautua jälleen automattilappoon jotta homma saadaan maaliin asti. Lapon heikkous on se että mitään hidastuselementtiä siinä ei ole, eli kun pumppaan lapon käyntiin niin sitä olutta tulee letkua pitkin kunnes se loppuu. Tästä tietoisena asettelin tyhjät pullot vierekkäin jotta voisin rivakasti vaihtaa letkun pullosta toiseen. Muistin jostain lukeneeni että olutta ei kannata lorotella ns. ilmasta pulloon ettei se pääse hapettumaan, vaan se tulisi laskea pohjaan jotta varmistutaan siitä että olut ei vaahtoa. Asetin siis lappoletkun aivan ensimmäisen pullon pohjaan asti.

Polkaisin lapon parilla nykäyksellä käyntiin ja sitten alkoi tapahtumaan. Nyt olut ainakin liikkui, mutta vauhti oli hiukkasen nopeampi kuin olin odottanut. Ensimmäinen pullo täyttyi jotakuinkin sekunnin sadasosassa ja sen jälkeen olut lähti valumaan täydestä pullosta lattialle hyvinkin ripeästi. Paniikissa siirsin lapon toiseen pulloon joka täyttyi myös aika haipakkaa, ja pian olut valui taas täydestä pullosta lattialle. Nykäisin lapon pois käymisastiasta jolloin oluentulo lakkasi. Päästin puolisenkymmentä voimasanaa ja aloin siivoamaan olutta lattialta. Olin onneksi edellisistä kerroista jo oppinut sen että pyyhkeitä on hyvä olla kasa jatkuvasti saatavilla, joten oluen siivoaminen onnistui jotakuinkin nopeasti ja pääsin jatkamaan urakkaa.

Olutta oli tämän jälkeen yhä käymisastiassa jäljellä, ja minä en ole sellainen mies joka luovuttaa tässä vaiheessa ja kaataa kolme litraa olutta viemäriin vain koska vähän on haasteita. Lappo ei tuntunut kuitenkaan kovin hyvältä ratkaisulta joten oli aika jälleen miettiä toimintatavat uusiksi. Hana oli poissuljettu vaihtoehto, mutta ajattelin että voisin yhdistää rikkomani pullotuspään lappoon jolloin voisin ainakin hieman hidastaa oluen virtaamista. Olin tosiaan rikkonut venttiilin joten en vieläkään saa oluen virtausta kokonaan pysähtymään, mutta ainakin saan jonkun hidastuselementin väliin.

Ensimmäinen pullo täyttyikin kivasti ja sain myös tikun siirrettyä seuraavaan pulloon ilman suurempaa hävikkiä ja sotkua, kunnes virtaus kuitenkin taas pysähtyi. Hetken ihmeteltyäni huomasin että olutta on pohjalla niin vähän että käymisastiaa pitää kallistaa että lappo saa sitä imettyä, joten kallistin käymisastiaa - ei vaikutusta. Sitten päätin että lappo ei varmaan enää pumppaa, joten kallistin käymisastiaa, leipaisin pumppua kerran ja katsoin tokenisiko se siitä - ei vaikutusta. No jo on. Pidin yhä käymisastiaa kallistettuna ja päätin että kyllä se nyt vaan saa luvan käynnistyä, jos ei hyvällä niin sitten pahalla perkele. Polkaisin pumppua kerran, ja toisen pumppauksen puolivälissä mieleeni tuli ajatus. Oiskohan se pullotuspää taas tukossa?

Tässä vaiheessa olin tietysti jo myöhässä ja pumppauksen voimasta lappoletku singahti pullotuspäästä pois. Paineen ansiosta lappoletku suihki kallisarvoista olutta joka suuntaan ympäri keittiötä, samalla kun itse koitin saada jonkinlaista otetta letkusta. Kun vihdoin sain letkun rauhoittumaan huomasin että pullo ei ollut täyttynyt yhtään ja keittiö on jälleen kerran aivan täynnä olutta.

Siivottuani taas n. puoli litraa olutta keittiön lattialta ja kalusteista, lukuisten kirosanojen saattelemana, päätin että ei maksa vaivaa. Olutta on pohjalla enää ehkä litra ja tästäkin puolet on humalamuhjuja. Täysiä pulloja on jo reilun kahden korin edestä ja näköjään mikään ei enää onnistu, eli antaa olla saatana. Lisäksi viimeiset kaksi pulloa vaahtosivat  melkoisesti, ja en ihmettelisi vaikka olisin kaiken säädön keskellä sössinyt näiden hygienian kanssa jotenkin. 

Pesin käytössä olleet välineet ja siivosin keittiön lattialta jäljelle jääneet tahmat pois. "Parin tunnin pullotus ja vapaailta" vei lopulta neljä ja puoli tuntia ja aiheutti aika paljon ylimääräistä vaivaa. Kaikki meni kuitenkin kivasti ennen välineiden tukkeutumista ja jatkossa tuo saadaan vältettyä sillä että vetäisee sen perkeleen humalasukan lapon ympärille. 

Hetken rauhoittumisen jälkeen en osannut olla enää vittuuntunut. Pullotuspäivä venähti, jouduin siivoamaan ylimääräistä ja olutta jäi ehkä 5-7 pulloa saamatta mutta mitä sitten. Ensi kerralla menee paremmin ja ainakin varsinainen olut tuntui tässä vaiheessa onnistuneelta. Pulloja oli myös ns. riittävästi, ja koska olin miettinyt itse pitäväni 12 pulloa ja jakavani loput pois niin nuo pois pudonneet pullot eivät sinänsä ole edes minulta pois.

So pretty

Päivän pesuhommat eivät suinkaan loppuneet tähän. Tarkoitus oli pullotella Hefe seuraavana päivänä, joten siihen käytettävät pullot tulee välineiden lisäksi myös pestä. Tässä vaiheessa aloin olla jo aika uupunut kaikesta pesemisestä ja putsailusta ja suoraan sanoen alkoi jo hieman vituttaa pesuaineiden kanssa läträäminen, mutta jos olut on saatava pulloon niin se on saatava pulloon. Lisäksi tietysti pullotuspää oli myös käyttökelvoton joten joutuisin hakemaan uuden Triplasta ennen seuraavan päivän operaatiota. Noh, se on huomisen ongelma se. Pullotuskamat pesty, seuraavan päivän pullot pesty ja oluet viety kellariin keräämään hiilihappoja. Jos sitä sitten vaikka korkkaisi oluen.

Kunnon bulkkilageria Saksanmaalta

Pullotus #2 - Hefe

Ja niin saapui lauantai. Päädyin perjantaina sitten maistelemaan muutaman muunkin Saksanherkun, mutta jostain syystä pää ei ollut kipeä. Olin sopinut Triplakäynnin yhteyteen terassitapaamisen iltapäiväksi, mutta aikataulut menivät aamulla uusiksi joten olin pakotettu käymään Triplassa jo aamupäivästä. Hain pullotuspään Melkkosta, ja matkan varrella (toisella puolella kauppakeskusta) vastaan tuli K-Citymarket joten kohtalon oikusta kävin hakemassa muutaman oluen kotireserviin. Olin pitkästä aikaa ihan ihmisten ilmoilla, joten päätin myös samalla reissulla käydä katsomassa onko posti vienyt taas kirjeitäni vanhalle kämpälleni ja otin suunnaksi Kallion. Kävellessäni Hesaria huomasin Paneman olevan auki ja terassin suorastaan kutsuvan minua, joten olin pakotettu pysähtymään yhdelle oluelle. Tai kahdelle. Lisäksi ostin Paneman tuopin mukaan koska onhan se nyt hieno.

Lambicia hanasta ja kesäinen Helsinginkatu

Kotiin päästyäni aikataulut olivat taas menneet uusiksi - ilta oli kuin olikin vapaa joten pääsisin siis heti pullottamaan. Tein edellispäivältä tutut toimenpiteet ja valmistelut, ja tällä kertaa kietaisin myös humalasukan lapon ympärille ennen lappoamisen aloittamista.

Wiiiiiiii

Hefen alkuperäinen tavoitealkoholiprosentti oli 5,0%, mutta panopäivänä OG (Original Gravity) jäi hieman korkeaksi joten näytti siltä että alkoholiprosentti nousee 5,6%:iin. Olin kuitenkin taas valinnut tietämättäni superhiivan ja olut oli käynyt jälleen odotettua pidemmälle. Alkuperäisen 5,0% sijaan alkoholia kertyi täten massiiviset 6,0%, joka on kyllä Hefeweizenille hieman liikaa. Noh, ei auta itku markkinoilla eli olkoon sitten Weizenbock tai vaikkapa Imperialweizen.

Ominaispainonäyte juomalasissa,
väri ainakin lupaa hyvää

Maku yllätti jälleen kerran positiivisesti. Raakaversio, hiilihappoja ei ole jne. mutta lupaavalta vaikuttaa. Banaania oli hieman omia odotuksia enemmän, mutta silti kohtuuden rajoissa eli tämähän on pelkästään positiivista. Vehnä maistuu myös vahvasti (shokkiwau) ja maku on raikas ja pehmeä. Jälleen kerran kiitos Reittausblogille reseptistä.

Pullotus onnistui ilman kommelluksia ja sotkuja, ja uusi pullotustikku toimi kuten piti. Täytin pullot ilmeisesti hieman liian tyhjäksi koska laskennalliset 40 puolen litran pulloa eivät riittäneet, eli pullotuksen loppuvaiheessa minun piti desinfioida pari pikkupulloa että saadaan loputkin oluet talteen.  Pullotuksen jälkeen vehkeiden peseminen onnistui myös hämmentävän kivuttomasti edellispäivään nähden, kai sitä sitten jotain rutiinia ehti jo tulla. En keksi kakkospäivästä oikein muuta kehitettävää kuin että niitä ylimääräisiä pulloja voisi toki pestä muutaman varuilta, jos en jatkossakaan osaa täyttää pulloja loppuun asti.

Oh you guys

Näin on siis ensimmäiset työn hedelmät saatu astioitua ja kovin työ hoidettua. Vaikuttaisi siltä että kummassakaan oluessa ei mitään epätoivottuja makuja ollut, eli jos en pullotuksessa jotain pahasti sössinyt niin uskaltaisin väittää että kyllä sitä aika hyvää olutta sai aikaiseksi. Jos äiti tai joku muu huolestuneena tätä lukee, niin tarkoitus on tosiaan säästää molempia oluita n. 10-12 pulloa maisteltavaksi itselleen ja jaella loput ystäville ja tuttaville pois. Ajatuksena olisi korkata molempia tuotoksia aina pullot viikoittain ja seurata mihin maku kehittyy.  

Viikon kuluttua siis mennään maistelun merkeissä. Toivottavasti molemmat oluet onnistuivat, ja jos eivät niin onpahan tavoitteita jatkoon. Nyt olisi tarkoitus pitää pari viikkoa taukoa panemisesta ja hieman suunnitella seuraavia tuotoksia. Tarkoitus olisi suunnata Belgiaan päin, ja ajatuksissa olisi tehdä joku Tripel tai Dubbel seuraavaksi. Nyt on ollut pienoinen Belgibuumi päällä Olavin olutharrastuksessa, ja päätin että on se katsottava millaista sitä itse saisi aikaan. Tripel olisi hyvä kesäolut ja Dubbel saisi kypsyä rauhassa talveksi jos sen nyt hyvissä ajoin leipaisisi kasaan. Pitää vähän pyöritellä ajatuksia ja reseptejä ja katsella jos sitä juhannuksena saisi jotain olutta taas työn alle. Oli miten oli, nyt hetki lepoa ja palataan asiaan myöhemmin.

- Olavi

Tätä kirjoittaessa lasissa oli Stadin Panimon Double Pacific IPA sekä Tucher Bråu - Tucher Bajuvator Doppelbock.