Maistellaan - El Hefe, vituiksi meni

17.7.2020

Päätin eilen hetken mielijohteesta laittaa uusimman vehnän jo maisteluun sillä olihan pullotuksesta jo 9 päivää aikaa. Aikaisempi vehnäolut oli jo seitsemän päivän kohdalla erittäin maistuvaa joten odotukset tämän suhteen olivat korkealla. Pullotusvaiheessa tuoksu ja makumaailma antoi ymmärtää että tavoitteisiin kevyemmästä banaanisuudesta päästäisiin. Lisäksi alkoholiprosentti oli osunut lähelle tavoitteita ja olin vielä omin kätösin väkertänyt etiketit pulloon joten tässähän alkoi jo ennakkoon olla todella ylpeä tuotoksestaan.

El Hefe

Tättärätää! Siinä se on, ensimmäinen etiketillinen tuotokseni. Tämä oli itseasiassa päätetty jo ennen laitteiston saapumista. Hefeweizen on oluiden aatelinen kuninkaallisen vaahtokruununsa kanssa joten halusin tuotokselle myös arvoisensa nimen. Kuvan suhteen vaihtoehtoja oli vain yksi - Sauli Niinistö turvamiestensä kanssa. Tein alkuperäisen vedoksen valmiiksi jo joskus huhtikuussa, mutta tätä lopullista etikettiä tehdessä tuntui väärältä käyttää "valmista" kuvaa. Olin kuitenkin jo tehnyt itse panimon logon sekä Kesämökin etiketin (näette myöhemmin, on hieno) joten ajattelin jatkaa samalla linjalla. Hylkäsin internetistä löytyneen kuvan mutta halusin silti pitää FBI Sauli -teeman mutta en ollut varma riittävätkö taitoni kuvan tekemiseen itse. Päätin kuitenkin yrittää, ja pakko sanoa että olen lopputulokseen varsin tyytyväinen.

Alkuperäinen Sauli

Etikerin Sauli

Jokainen arvioikoon lopputuloksen itse. Mutta noh, se siitä. Mitenkäs sitten se varsinainen olut?

Maistelu

Tosiaan eilen illalla korkkasin pullon ensimaistoon ja korkin avatessani pullo sihahtikin voimakkaasti - hiilihappoja siis on, jes. Kaataessa vaahtoa muodostuu reilusti eli toinenkin ansa on vältetty, itseasiassa vaahtoa tulee jopa niin reilusti että olut ei mene yhdellä kaadolla lasiin. Vaahdon rauhoittuessa otan ensimmäisen tuoksun oluesta, odotuksissa mieto banaanisuus ja pehmeä vehnä, mutta hämmennys ja pettymys valtaa mieleni. Banaania ei ole tuoksussa ollenkaan, vaan vastaan tulee enemmänkin limemäinen kevyt ja raikas tuoksu. Mitä helvettiä? Otan toisenkin nuuhkaisun ja kyllä, enemmän tämä witbieriltä vaikuttaa kuin Hefeweizeniltä. Mikähän tässä nyt meni vituiksi koska kyllä se ennen pullotusta tuoksui ja maistui oikealta..

Noh, ei siinä. Kaadoin loputkin oluesta lasiin, kuva talteen ja eikun maistelemaan. Ensimmäinen siemaus on hyvin witbiermäinen mutta limeksi luulemani tuoksu ei olekaan limeä vaan vihreää omenaa, saatanan saatana. Vihreä omena on erittäin yleinen virhemaku joka paniikinomaisen googlauksen, kirjojen selailun ja toisen kotiolutharrastajan kommenttien jälkeen paljastui johtuvan todennäköisesti vierteen alihiivauksesta, huonosta ilmauksesta, väärästä käymislämpötilasta tai siitä että olut ei ole käynyt loppuun. Vierteen määrä, käymislämpötila ja hiivan määrä ovat samat kuin edellisessä, onnistuneessa vehnässä eli siitä se ei johdu. Ilmauksen puutteeseen en myöskään usko sillä valutan vierteen kattilasta käymisastiaan ja lopuksi vielä sekoitan ennen hiivan lisäämistä jolloin happea luulisi olevan riittävästi. Lisäksi tämä virhe olisi omalla logiikalla tullut vastaan jo pullotusvaiheen maistelussa.

Näin ainoaksi vaihtoehdoksi jää se että olen pullottanut oluen keskenkäyneenä. Pullotin oluen 14pv käymisen jälkeen kun "turvallinen raja" menee Hefen kohdalla jossain 10pv kohdalla. Lisäksi lopullinen ominaispaino vastasi hyvin tavoitetta ja vesilukko ei ollut pulputtanut pariin päivään jolloin oletin oluen käyneen loppuun. Pieni mahdollisuus ilmeisesti on että tämä pullossa vielä pehmenisi ja muuttuisi paremmaksi, mutta en jaksa tähän oikein uskoa. Jos tässä nyt kuitenkin vielä sen pari viikkoa odottelisin ennen satsin kaatamista viemäriin kun eipä siitä varmasti haittaakaan ole.

Mutta niin. Mitenkäs se maku? Vihreä omena hallitsee makua suvereenisti ja muuta en oikein saa poimittua esiin. Runko ei ole Hefeweizenille tyypillisen paksu ja pehmeä vaan enemmänkin Witbierimäisen kevyen kepeä. Ehkä siinä omenan sivussa on kuitenkin vielä joku limen/sitruunan vivahde? Tai sitten ei, en tiedä. Vähän turha lähteä etsimään mausta erilaisia nyansseja kun olut on selvästi epäonnistunut tuotos. Viimeinen 1,5dl lasista lähti kiltisti viemäriin, useampia huikkia ottaessa omenan maku voimistuu lähes sietämättömäksi ja efekti makuhermoille on sama kuin voimakkaasti humaloidussa ipassa - en maista enää muuta kuin katkeron poltteen.

Yhteenveto

Valehtelisin jos väittäisin että tämä ei vituttaisi. Kuitenkin samaan hengenvetoon on todettava että alusta asti oli selvä että kyllä niitä epäonnistumisiakin tulee vastaan, ja toisaalta hyvä että tämä tuli nyt alkuvaiheessa jonkun helpon ja tutun reseptin kohdalla vastaan. Se vasta vituttaisi kun olisin hieronut jotain Imperial Stoutin reseptiä viikkokaudella, käyttänyt kuukauden, pitänyt pullossa toisen mokoman ja sen jälkeen paistaisi joku virhemaku läpi. Eiköhän tuokin tule vastaan mutta sitähän tämä elämä on,  toisaalta onnistumisia ja toisaalta vastoinkäymisiä. Onneksi tuota edellistä vehnää on vielä pari pulloa jäljellä niin voin huuhtoa elämän tuoman pettymyksen sillä alas. Hukuttaa murheeni olutlasiin, oh the irony.

Mitä tästä jäi käteen? No ainakin se että jatkossa pidän järjestään ainakin sen kolme viikkoa käymisastioita kellarissa, sanoi hiivapaketti tai oma intuitio mitä. Onhan minulla tuollainen elektroninen hydrometri joka seuraa ominaispainoa ja lähettää datan wifiin, mutta tämän aktivointi joutuu odottelemaan käymiskaapin (jääkaappi) hankkimista koska wifi ei kellariin asti yllä. Samalla tulee varmasti kiinnitettyä myös muihin työvaiheisiin tarkemmin huomiota. Vaikka tässä epäonnistuminen tuskin johtui ilmauksen määrästä tai hiivauksesta, niin se ei silti tarkoita sitä että en joskus onnistuisi näillä oluttani pilaamaan jos otan asiat itsestäänselvyytenä.

Ei tässä kannata jäädä murheisiin makaamaan vaan tämänkin voi ottaa oppimiskokemuksena ja mitä tässä oikeastaan menetin? Muutaman päivän edestä aikaa, raaka-aineisiin käytetyt n. 18€ ja oma ego otti ehkä pienen kolauksen. Katsotaan jos aika tämän tästä parantaisi mutta vähän epäilen.

27.7.2020

Kas niin. Nyt oli taas aikaa kirjoitella tuo aikaisempi pätkä loppuun. Samalla huomasin että pullottamisestakin on jo se kolmisen viikkoa mennyt eli voinen ottaa uuden pullon testiin. Toiveissa on että aika olisi häivyttänyt virhemakua pois ja erästä tulisi juotavaa mutta odotukset tämän suhteen eivät ole turhan korkealla.

Pulloa avatessa kuuluu tuttu voimakas sihahdus, ja lasiin kaataessa olut vaahtoa reippaasti. Maistellessa vastaan iskee kuitenkin sama omenaisuus kuin pari viikkoa sitten, turha kai sitä on enää kääntää veistä haavassa joten kaadan lasillisen suoraan viemäriin. Voisin antaa kolmen viikon päästä vielä viimeisen mahdollisuuden, mutta jos/kun muutosta ei ole tapahtunut niin pitääpä ruveta tyhjentelemään pulloja viemäriin. Korkki auki, juoma viemäriin, pullon huuhtelu sisältä, pullon liottaminen sangossa, etiketin irroittelu ja takaisin pahvilaatikkoon. Mikä ihana päivä sitä onkaan edessä.

Tätä kirjoittaessa lasissa oli Pahan mielen panimon El Hefe sekä Pahan mielen panimon Kesämökki