#6 Imperial Stout - vai onko?

Sain vihdoin raivattua itselleni täysin vapaan päivän viikonlopulle joten oli aika laittaa kuukauden odotellut Imperial Stout tekoon. Tavoitteena oli siis tehdä jouluksi joku tummempi herkku, mutta voi olla että tämä ei aivan vielä ole täydessä terässä kun joulupukki tulee vierailulle. Reseptin suhteen arvoin todella pitkään että haluanko käyttää sokeria hieman mallaspohjan keventämiseksi, jolloin samalla saisin mahdollisesti isomman erän myös aikaseksi. Hetkellisen harkinnan jälkeen hylkäsin ajatuksen, sillä vaikka eräkoko jääkin pienemmäksi niin onhan siinä tunnelmaa kun painetaan ALL GRAIN meiningillä.

Tämä on myös ensimmäinen hieman "hankalampi" olut reseptin puolesta, joten käytin mallaspohjan ihmettelyyn ja suunnittelemiseen huomattavan määrän aikaa. Jossain vaiheessa kuitenkin totesin että se nyt on aivan sama miten pitkään minä tätä hinkkaan kun ei minulla ole hajuakaan mitä esim. 0,5kg ero jossain suklaamaltaassa vaikuttaa joten lopullinen resepti on tehty ajatuksella että katsotaan mitä tulee, tehdään huomiot ja korjataan seuraavassa erässä. Toki kirjallisuudesta hain jotain vinkkiä että onko oikea prosenttiosuus 8% vai 3% mutta kyllä tässä enemmän tai vähemmän arvalla mentiin.

Panopäivä

2kk tauon jäljiltä vähän jännitti että perustaidot ovat ehkä pääseet ruostumaan, mutta eiköhän se siitä. Päivä sisälsi lopulta joitakin omasta ajattelemattomuudesta johtuvia haasteita, joista ensimmäinen tuli vastaan niinkin aikaisin kuin maltaita mitatessa. Kaadoin tavalliseen tapaan reseptin vaatimia maltaita mallaspussiin, kunnes huomasin että perskeles nepä eivät taida kaikki sinne mahtua. Resepti vaati 7,6kg maltaita kun aikaisempi "ennätys" minulla on ollut 6,1kg. Pienen ihmettelyn jälkeen edessä oli tilanne että kuivana maltaita mahtui säkkiin karvan alle 6,5kg, joten minulla oli reilu kilo maltaita jäljellä jotka pitäisi jotenkin saada kuitenkin mukaan. Tarvittaessahan tuon kilon perusmallasta voisi korvata pienemmällä määrällä sokeria, mutta ei tänne luovuttamaan tultu.

Otin aivokapasiteettini käyttöön ja päättelin että kun upotan maltaat veteen niin sinne tullee todennäköisesti tilaa ja voin ripotella loput maltaat veteen tässä vaiheessa. Todellisuudessahan minulla ei ollut mitään helvetin hajua toimiiko tämä noin, mutta ainahan sitä voi toivoa. Kun aika koitti, laskin mallaspussin 72 asteiseen veteen ja aloin ripottelemaan jäljelläolevia maltaita veteen, samalla kevyesti sekoittaen. Kuin ihmeen kaupalla kaikki maltaat mahtuivat mukaan ja veden pintakin jäi melkein 0,5cm reunasta eli eihän tässä oltu lähelläkään ongelmia.

Innostuneena onnistumisesta laitoin lämpömittarin veteen, kannen päälle sekä peittelin kattilan pyyhkeillä ettei lämpö pääse karkuun - kun kohtasin jo toisen vastoinkäymisen. Tavoite mäskäyslämpötilassa oli jo valmiiksi siellä ajarajassa oleva 65 astetta, mutta tässä lämpötila näytti jämähtävän 62,8 asteeseen. Ei perskele. Nopeasti vaihtoehdot läpi: Onko tämä paha -> on. Voinko lämmittää vettä maltaiden ollessa kattilassa -> en koska mallaspussi palaa muuten rikki. Voinko ottaa maltaat pois -> Voin, mutta minulla ei ole fiksua astiaa johon nuo mahtuisivat takaisin niiden laajennuttua nyt jo ns. helvetisti. Ajatustyön lopputuloksena päädyin siihen että en tee nyt mitään, minulla on 90min mäskäyksen aikana aikaa selvittää mitä tuo matalampi mäskäyslämpötila vaikuttaa ja voidaanko mahdolliset haitat taklata.

Panikoinnin, tutkiskelun ja kyselemisen lopputuloksena kävi ilmi että ei tässä nyt välttämättä sitten kuitenkaan olla maailmanlopun kynnyksellä. Matalampi mäskäyslämpötila aiheuttanee kuivemman ja kevyemmän oluen, ja jäljelle jäävä vierre on jotenkin "parempaa ruokaa hiivalle" jolloin hiiva syönee siitä enemmän sokereita kuin korkeammassa lämpötilassa mäskätessä. Suomeksi käännettynä Stoutista tulee tavoitetta kuivempi, suutuntuma ei ole niin paksu ja prosentit voivat lähteä karkuun. Kuiva stout kuulostaa hyvältä ajatukselta, keveämpi suutuntumakin varmasti on ihan tervetullut lisä sillä pohjassa on toodella paljon tummia maltaita ja vielä lisäksi kaurahiutaleita tuomassa paksuutta. Mutta viimeinen kohta jäi huolettamaan. Muistan vielä hyvin tuon "kevyen" Belgialen josta tuli 10,9% mörkö, ja koska tässä Stoutissa tavoite on jo valmiiksi 9,3%, korkealla FG:llä (1.023), tarkoittaa tämä sitä että minulla voi mahdollisesti olla toinen hirmuolut käsissäni jos/kun tuo FG ei noin ylös asetu.

Pohdin veden lisäämistä alkoholiprosentin laskemiseksi, mutta samalla saatan pilata viimeisetki paksut rippeet stoutista ja tuota askelta en tahdo ottaa. Päädyin siis siihen että katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos tämä nyt menee vituiksi niin siitä opitaan, turha tässä on lähteä sörkkimään ja häsläämään turhia. Sitäpaitsi mäskäyslämpötila näytti nousevan maltillisesti 90 minuutin aikana 62,8 asteesta peräti 63,6 asteeseen joten EI TUO NYT NIIN PAHA OLE. Ja ehkä mittarissa on jotain häikkää ja ja ja.. Anyways, katsotaan nyt mitä tulee. Tässä vaiheessa onkin sitten luonteva paikka vilauttaa tuota reseptiä.

Mustaa myrkkyä ja epäselvä kuva

Kuten reseptistä on bongattavissa, on tällä kertaa kyseessä tulossa tosiaan hieman maltillisempi määrä olutta sovelluksen kertoessa lopulliseksi määräksi 14 litraa. Olen jokseenkin hämmentynyt mihin 11 litraa vettä yhtäkkiä häviää (Mash water 20,5l, Sparge water 4,5l = 25l) mutta en olekaan fyysikko saati sitten insinööri joten en jumitu tähän. Resepti on heitetty "vähän sinnepäin" kuten tuolla ylhäällä mainitsinkin, mutta perushyvä paahteisen suklainen stout oli tarkoituksena panna. Toivottavasti haasteista huolimatta tästä jotain kelvollista aikaiseksi tulee.

Huuhtelussa sössin hieman maltaiden kanssa ja taas luututtiin keittiön lattioita, paluu perusteisiin siis. Keittovaiheeseen mennessä olin pessyt aikaisemmat vehkeet ja koeajanut vierteenjäähdyttimen sekä laittanut hiivan veden kiehumaan. Epäilyistä huolimatta kyllä tässä vierrettä on selvästi vähemmän kuin aikaisemmin, eli kyllä se Brewfather (panoiskä) vaan osaa laskunsa. Keiton aikana tuoksu on voimakkaan suklainen ja pieni terävän paahteinen katku leijailee keittiössä. Väri näyttää tässä vaiheessa hieman odotuksia vaaleammalta, mutta toisaalta eipä se väri tässä vaiheessa koskaan ole ollut samanlainen kuin loppuvaiheessa ja tässä vaiheessa enemmän kiinnostaa se maku/alkoholiprosentti asettuu kuin se että onko väri hallean rusehtava vai yön musta.

Ihan nättihän siitä tuli

Ominaispainoa mitatessa kohtaan pienen yllätyksen - OG näyttää olevan reippaasti arviota alempana, 1.080 tavoitteena olleen 1.094 sijaan. Tässä vaiheessa otan tämän kyllä melkein iloisena yllätyksenä sillä alhainen mäskäyslämpötila tosiaan vaikuttanee siten että FG menee tavoitetta alemmaksi eli alkoholia muodostuu odotuksia enemmän. Nykyisellä OG:lla mikäli hiiva syö sokereita arvion mukaan (FG 1.023) alkoholiprosentiksi muodostuisi 7,6% mikä on jo ihan kiva, mutta jos tuo nyt asettuisi peräti 1,009:n olisi alkoholiprosentti karannut 9,5%:iin kun tavoitteena oli 9,3%. Eipä tuokaan mielestäni kovin paha ole mutta nähtäväksi jää.

Jäähtyneen vierteen valutettuani syy tavoitetta matalammalle OG:lle selviää - vierrettä on n. 20% tavoitetta enemmän, massiiviset 17 litraa. Otamme tämänkin yllätyksen ilolla vastaan. Olen aikaisemmissa panoissa alkanut naukkailemaan maistiaisia jo tässä vaiheessa, joten en kaadakaan kaikkea mittauksessa käytettyä vierrettä käymisastiaan vaan otan pienet naukut. Makumaailma on hyvin stouttimainen, joskin luonnollisesti todella makea sillä onhan neste lähinnä sokeria. Suklaa iskee vahvasti päälle, mutta kahvimaisuus tasapainottaa makeutta hienosti ja paahteisuutta tulee taustalta myös. Näinköhän sitä vahingossa osuin reseptin kanssa maaliin?

Pienistä vaikeuksista huolimatta vaikuttaisi siis siltä että lopputulos onnistui paremmin kuin hyvin ja käsissä saattaa hyvinkin olla herkullinen juoma. Kuutisen viikkoa kellarissa käymisastiassa ja tämän jälkeen olut saa viettää pullossa 6-8vko ennen ensimaistoa, eli kyllä tässä nyt kärsivällisyyttä mitataan. Se on vielä todettava että enpäs muistanut miten hanurista tuo jatkuva peseminen on, puhumattakaan siitä että mallasta tuntuu löytyvän joka perkeleen nurkasta. Mutta ah, on se vain niin palkitsevaa.

Voisinpa yrittää laittaa parin viikon päästä uudestaan tuon El Hefen reseptin testiin, kun minä tahdon vehnäolutta niin minä teen vehnäolutta ja tuohonkin raaka-aineet ovat seisoneet kotona jo kuukauden. Muokkasin reseptiä tosin hieman tuosta epäonnensoturista vaihtamalla hiivan ja keventämällä hieman maltaiden määrää - Brewfather oli hieman eri mieltä siitä mihin tuo alkoholiprosentti asettuu aikaisemmilla määrillä ja olen oppinut uskomaan sitä. Näin kyseessä taitaa olla kyllä eri olut, mikä taas tarkoittaa sitä että pääsen taas askartelemaan etikettejä! Jee! Stouttia varten etiketti on jo valmiina mutta esitellään tuota sitten pullotusvaiheessa tarkemmin. 

Nyt, näkemiin.

- Olavi