Maistellaan - Uusi Yritys (#7) + muuta höpinää

Pahoittelut parin kuukauden hiljaiselosta, ei ole paljoa jaksanut kirjoitella ja tässä välissä ehdinkin painaa yhden vehnäoluen valmiiksi, kypsytellä ja maistella sen. Aikaisemmassa postauksessa työn alla ollut stouttikin on nyt jo pullossa, mutta höpistään tästä sitten lisää postauksen lopussa. Nyt kuitenkin asiaan eli uusimman vehnän kimppuun.

Uusi Yritys

Kuten nokkelimmat varmasti hahmottavatkin, viittaa nimi sekä etiketti tuohon aikasempaan Hefeweizeniin jonka suuntana oli lopulta viemäri. Tätä vehnää lähdin rakentelemaan samalla reseptillä kuin aikaisempaa, tosin matkan varrella vaihdoin hiivan sillä kotiolutkeskusteluissa osa oli sitä mieltä että lopputulokseen mukaan tullut vihreä omena olisi voinut saada alkunsa nimenomaan hiivasta joten halusin pelata varman päälle. Varsinainen panopäivä on seurantaExcelin mukaan sujunut hyvin, tosin nyt mieleen palautui sählinki tuon hiivan vaihtamisen suhteen. 

Painoin reseptin samalla pohjalla kuin El Hefessä, jolloin tavoite Abv oli 5,6%. Tilasin ainekset uudella hiivalla ja panopäivän aamuna sitten huomasin että kas sentään tämä uusi hiiva jäi päivittämättä reseptiin. Päivityksen myötä alkoholi% putosikin sitten 4,7%:iin joka on omaan makuuni vehnälle hieman vähän. Tässä vaiheessa vaihtoehtona oli lisätä sokeria keitokseen tai antaa mennä tällä, joten totesin että tehdään sitten vähän kevyempi vehnä. Eräkoko jäi snadisti tavoitetta pienemmäksi (20l -> 18,8l) mutta muuten ihmeellisyyksiä ei tullut vastaan. Alla vielä lopullinen resepti:

Pirun pieni kuva, mutta zoomailemalla pitäisi näkyä.

Maistelu

Aikaisemman erän kohdalla tosiaan mukaan sattui vihreää omenaa, ja mahdollisia syitä tälle oli muutama. Huono hygienia, hiiva, aikainen pullotus, tai väärä käymislämpötila. Pesen ja desinfioin vermeet huolella joten tämä se tuskin on, ja ensimmäinen (onnistunut) vehnä kävi kellarissa oikein hyväksi joten syy näinollen todennäköisesti oli joko hiiva tai aikainen pullotus. Reseptiä varten uusin hiivan ja siinä missä El Hefe oli käymisastiassa 13 päivää, tämä vietti siellä ennen pullotusta 24 päivää. 14pv pullossa jonka jälkeen olikin aika maiston. Korkkia avatessa fiilikset vähintäänkin pelonsekaiset, mutta samalla huteran optimistiset. "Ehkä tästä nyt tuli hyvä, pls anna tästä tulla hyvä.."

Korkki auki ja olut lasiin. Väri hieman odotuksia vaaleampi, vaahtoa tulee tooodella kivasti, mikä on iloinen yllätys, ja hiilareita löytyy. Pieni nuuhkaus vielä perään ja.. vihreä omena. Ei nyt saatana ole todellista. Ei lähellekään niin hallitseva kuin aikaisemmassa mutta kyllä se silti sieltä löytyy. Tässä vaiheessa tekisi jo mieli kaataa koko paska viemäriin, kirota Hefeweizen tyylilajina ja luopua oluenteosta, mutta maistetaan nyt kuitenkin. Suutuntuma on kevyt ja mitäs muuta - vihreä omena. Helvetin helvetti, kyllä se vain taas löysi mukaan. Pienen kiroiluhetken ja rauhoittumisen jälkeen uskaltaudun ottamaan lisää huikkaa, ja ei se omena nyt niin paha ole. Kyllä se mukana on, mutta pieni optimistinen lapsi sisälläni haluaa uskoa että jos nyt säilytän noita pulloja huoneenlämmössä niin ehkä se siitä rauhoittuu. Tämä usko ei perustu mihinkään, eikä se maku siitä mihinkään häviä, mutta katsotaan.

Hyvin äkkiä tuli siis selväksi että etiketin kuva saattoi hyvinkin manata tämän erän, tai ehkä se oli se kun en suoralta kädeltä laittanut kaikkiin etikettiä että "jos tämäkin menee viemäriin niin ei tarvitse rapsutella turhaan etikettejä veke". Noh, yhtä kaikki tässä sitä taas ollaan - miettimässä että mikä meni vikaan. Ja tällä kertaa mielessäni ei ole mikään muu vaihtoehto kuin käymislämpötila. Googlaan käytämäni hiivan käymislämpötilan optimivälin, sekä käyn mittaamassa kellarin lämpötilan. Hiivan optimikäymislämpötila on 18-30, ja korkeissa lämpötiloissa olueeseen tulee vehnälle tyypillinen banaanin maku josta itsekin pidän, kun taas kellarin lämpötila "jotain 18-20 astetta" onkin näin talvella 16 astetta. Tein sen siis jälleen kerran aivan itse, saatana.

Mitäs nyt, idiootti?

Nyt kun syyt ovat tiedossa on aika pohtia mitä tehdään jatkossa. Tähän pohdintaan auttaa se että kaadetaan vihreä omena viemäriin ja "en juo arkena" -päätöksestä huolimatta avataan wanha kunnon Aecht Schlenkerlan Urbock pahaa mieltä purkamaan. Vaihtoehtoja on tässä vaiheessa nähdäkseni kaksi: joko otan oppia tästä seuraavaan kertaan ja käytän vehnän jatkossa kellarin sijasta jossain asunnon nurkassa jolloin lämpötilat osuvat kohdilleen, tai investoin käymiskaappiin jolla saan lämpötilat satavarmasti täysin kontrolliin. 

Ensimmäinen vaihtoehto on sikäli hyvä sillä olkkarin nurkassa saisin varmasti hyvää vehnää aikaiseksi, mutta entäs muut tyylit? Painetaan vaivalla ja rakkaudella resepti kasaan, käytetään kokonainen päivä erän tekemiseksi, pestään pulloja ja välineitä tuntikaupalla, odotellaan viikkotolkulla maistoa - ja toivotaan että kellarin lämpötila oli tällä kertaa hyvä että erä ei mene viemäriin. Oma asunto on useille tyyleille liian lämmin, ja kellarin lämpötila asettaa myös todella paljon rajoituksia tyylien mukaan. Tarkoitus oli "jossain vaiheessa" ostaa itselleni jääkaappi käymislämpötilan kontrolloimiseksi, joten mikä on sopiva määrä sössittyjä eriä ennen kuin olen valmis tuohon investoimaan? Vastaus on - ei enää yhtään.

Tietysti minulla on ollut valmis suunnitelma käymiskaappia varten jo katsottuna, joten googlailen mistä löytää ennakkoon scouttaamani jääkaapin halvimmalla ja tilaan sen kotiinkuljetuksella. Tämän jälkeen pieni googlaus mistä Inkbirdin saa halvimmalla ja tilaukseen. Kas näin - nyt meillä on eristetty tila jossa on viilennyselementti, sekä lämmönsäätely joka pitää käymislämpötilan kontrollissa. Mulle ei vittuilla, siitäs sait kellari. Tähän kun vielä yhdistää kesäkuussa ostamani iSpindelin, joka lähettää käymisestä wifin kautta realiaikaista dataa ominaispainosta ja lämpötiloista jotta voin seurata käymisen edistymistä, niin alkaa olla palikat aika hyvin kasassa. iSpindel ollut siis toistaiseksi käyttämättömänä koska wifi ei yllä kellariin, mikä tosin oli ostovaiheessa jo tiedossa.

Nyt onkin sitten taklattu taas uusi mahdollinen ongelma oluenteossa, ja olkkarin nurkastakin löytyi sopiva tila 105cm jääkaapille. Siihen vielä DC-Fixillä uusi ulkoasu niin ei pistä edes silmään. Eipä edes rahanmeno vituta, jossain vaiheessahan tuo oli kuitenkin hankintalistalla niin miksi ei jo nyt?

Kotioluthommat loppuvuonna

Äsken kerrottu vehkeiden tilaus sattui siis tämän viikon tiistaina, ja ilmeisesti osasin vahingossa reagoida tähän peliliikkeeseen jo ennakkoon sillä pistin uuden oluterän raaka-aineet tilaukseen sunnuntaina. Joululomalla panovuorossa on jälleen ah-niin-seksikäs IPA, ja tässä tarkoitus on hieman mutkia suoriksi vetäen yhdistää ekan IPAn (Reittausblogin IPA) humalointi sekä Good Boy Rikin mallaspohja - uudella hiivalla höystettynä. Toivottavasti osutaan maaliin.

Jaa niin ja sitten se stoutti, mitäs sille kuuluu? No toivottavasti hyvää. Tätä kirjoittaessa tilanne on se että se on viettänyt hyvät 23 päivää pullossa, mikä toki noin vahvalle oluelle on aika vähän, ja sitä ennen käymispöntössä 42 päivää. Optimiaika ensimaistolle olisi varmaan siinä 6-8vko kohdalla, mutta saan ensi lauantaina arvovaltaisia vieraita ulkomailta (Faija tulee käymään) joten pitää ottaa testimaisto jo 4vko kypsyttelyn jälkeen. Voisin raportoida tästä sitten samassa yhteydessä jouluviikolla kun kirjoittelen tuosta IPA:n valmistumisesta sekä uudesta käymiskaapistani. Mutta spoilataan tuo etiketti jo kansalle.

Tumma herkku sai siis nimekseen Matkustaja, ja selvennettäköön heti että nimi ei viittaa mihinkään musiikkikappaleeseen vaan bussipysäkillä bussia odottavaan tummaan hahmoon. Etiketin kuvitus on otettu suoraan äitini 80-luvulla tekemästä taulusta, joka on ollut minulla viimeisen kuuden vuoden ajan.

Taulu ei ole uudessa kämpässä vielä ehtinyt seinälle sillä eihän tässä ole asuttu vielä edes kahdeksaa kuukautta. Kyseessä on kuitenkin yksi lempitauluistani, ja vaikka en saanut moniulotteisuutta etikettiin siirrettyä niin mielestäni se hoitaa tehtävänsä varsin varsin hyvin. Oluen etiketti on siis suora tribuutti niin tälle taululle kuin äidille, koska äiti nyt vain on paras. Mutsi ei oluesta tykkää, mutta kysyttäessä etiketti ei onneksi aiheuttanut pahaa mieltä eli riskiveto voidaan laskea onnistumiseksi. Toivottavasti oluen kohdalla käy samoin.

Seuraava kirjoitustauko ei toivottavasti venähdä näin pitkäksi, vaan tarkoitus on tosiaan joulun aikoja puskea tuo seuraava kirjoitus ulos. Uskon olevani niin mehuissa tuosta iSpindelin träkkäyksestä ja käymiskaapista niin tätä tuskin tulee lykättyä. Palataan asiaan silloin.

- Olavi